Mieletön yllätys Lappeenrannan KV- näyttelyssä!

Wow! Meillä oli mielettömän upea päivä eilen Lappeenrannan KV- näyttelyssä. Oltiin treenattu hätäisesti edellisenä iltana hallilla, joten en ollut kovin luottavainen että esittely menisi ihan putkeen.

Oltiin viimeksi näyttelyssä pari kuukautta sitten Turussa, jossa saatiin junnuluokassa ERI SA. Oltiin luokkamme ainoita, joten oltiin myös ekoja.. Voittajaluokassa oltiin neljänsiä.

Eilen ei olisi tarvinnut jännittää yhtään, sillä Mosku juoksi ihan täydellisesti ja seisoi nätisti koko ajan! Sille on jo nähtävästi ihan selviä nää näyttelyjutut.. 

Junnuluokassa oli kolme koiraa, jotka kaikki sai ERI:n. Me sijoituttiin ekoiksi ja saatiin SA, jee!

Jymy yllätys tuli voittajaluokassa. Mosku esiintyi taas hienosti, mutta en todellakaan odottanut että oltaisiin päästy ekojen joukkoon. Olin aivan äimän käkenä kun tuomari sijoitti meidät toiseksi ja saatiin Serti!! Olin kuvitellut, että ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa voidaan saada serti.

Seuraava näyttely on jo viikon päästä Lahdessa. On todella mielenkiintoista nähdä minkälaisen arvostelun Mosku saa!

Olin sanonut miehelleni ennen näyttelyä, että jos alan puhua ilmoittautuvani johonkin näyttelyyn tänä keväänä niin sano etten saa ilmoittautua. Hän sanoi että en kuitenkaan kuuntele häntä. Voipi olla etten kuuntelekaan..

Rally-toko kisoissa!

Uskaltauduin Moskun kanssa rally-toko kisoihin pari viikkoa sitten. En oikein tykkää kisaamisesta etenkään jos tuntuu siltä että osaaminen on ihan hakusessa. Mutta yllytyshullu kun olen, päätin mennä kisaan. No, ALO- luokka oli silloin jo täynnä. Reilu viikko ennen kisaa saatiin peruutuspaikka, mutta se peruuntuikin. Sitten viisi päivää ennen kisoja saatiin kuitenkin peruutuspaikka. Silloin oli jo pieni paniikki, koska treenausaikaa oli niin vähän. Käytiin kahtena päivänä treenihallilla "häiriötreeneissä", koska arvelin että kisa voi todennäköisimmin mennä ihan pieleen häiriön takia. Moskulla on ollut mörköilykausi, ja se on myös ollut tosi herkkä häiriöille treeneissä.

Kisapäivänä mentiin hallille ajoissa että Mosku ehti totuttelemaan hälyyn ja koiriin. Se asettui aloilleen melko pian. Itsekään en jännittänyt niin paljon kuin pelkäsin.

Mutta juuri ennen kisasuoritusta olin kyllä hermostunut! Sähelsin alussa epävarmuuden takia, ja otin lähdön uudestaan. Ekalla suorituspaikalla onnistuin sotkemaan remmin Moskun jalkoihin jne. Otin tehtävän uusiksi. Mutta sitten päästiin vauhtiin ja rata meni smoothisti läpi. Smoothisti todella, koska Mosku on niiin verkkainen ja cool. Maahanmenossa ehdin jo miettiä että menikö käsky ollenkaan jakeluun, ennen kuin Mosku meni hidastetusti maahan ja otti hyvän katsekontaktin.

Saatiin enemmän pisteitä kuin ajattelin, 86 pistettä!! Huippuyllätys! Vielä ei kuitenkaan uskalleta lähteä kisaamaan vieraaseen halliin. Haluan ensin seuraamisen vahvemmaksi. Nyt seuraaminen keskeytyy tosi helposti häiriöstä. Samoin haluan Moskuun vähän enemmän virtaa ja intoa. Huhtikuussa on taas oman seuran kisat, jonne aion mennä.

Huimaa edistystä ja hieman takapakkia pelastuskoiratreeneissä

Kerroin keväällä, että olimme pelastuskoirayhdistyksen alokaskurssilla. Olemme harjoitelleet ihmisten etsintää metsässä, rakennuksilla ja varikolla nyt reilun puoli vuotta.

Pelastuskoiratoiminta on ihan järjettömän mielenkiintoista! Tällaiselle metsän elävälle se on juuri oikea harrastus. Koiran opettaminen hakemaan ihmisiä on vain yksi osa harrastusta. Siinä pääsee kehittämään myös omaa suunnistustaitoa ja etsintää. Sekä lisänä voi harjoitella ensiaputaitoja. On huisia nähdä kuinka koirat kehittyvät. Kehitys on nimittäin koirilla paljon nopeampaa kuin itsellä. Itse on usein ulalla siitä miten pitäisi toimia ja ohjata koiraa..

Maalimiehenä kaatuneen puun rungolla

Mosku oli reilun neljän kuukauden ikäinen kun olimme alokaskurssilla. Haku ja jäljestys luontuvat Moskulla ihan luontaisesti. Miloulla sen sijaan motivaatiota sai rakentaa huolella.

Mosku etsi niin hyvin maalimiehiä alusta alkaen, että otimme ilmaisun mukaan jo kesällä. Se oppi haukkumisen hyvin nopeasti, joten ilmaisutapaa ei tarvinnut miettiä ollenkaan. Syksyllä aloimme vaatimaan siltä pidempiä haukkusarjoja (10- 20 haukkua). Kaikki meni hyvin ensimmäisiin pimeätreeneihin asti, jossa se alkoi nähdä mörköjä. Se ei uskaltanut mennä maalimiesten luokse vaan kierteli niitä ja jäi haukkumaan turvallisen välimatkan päähän. Juuri sillä kerralla meillä ei ollut ohjaajaa enkä osannut reagoida yllättävään ongelmaan mitenkään. Saatoimme siis palkata Moskun pelkohaukusta :/. Seuraavissa pimeätreeneissä sama toistui ekalla maalimiehellä, eikä Moskulle annettu palkkaa. Maalimies meni näkyvään piiloon ja Mosku sai suoran palkan. Toiset maalimiehet se etsi ja ilmaisi hyvin, vaikkakin jäi reilun metrin päähän haukkumaan. Päätettiin käydä päivätreeneissä niin kauan kunnes arkailu menee kokonaan ohi.

Ekoissa päivätreeneissä metsässä huomasin heti valjaita laittaessa, että Moskun into laski. Se muisti pelon pimeätreeneistä. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut hyvä muuttaa treenejä kokonaan. Mutta lähdettiin liikkeelle ja Mosku lähtikin etsimään hyvin. Se irtoaa vähän liiankin hyvin. Nytkin se ampaisi alueen päähän tietä pitkin, otti hajun tai jäljen ja löysi ensimmäisen maalimiehen. Se jäi kuitenkin kiertelemään maalimiestä, ei selvästikään uskaltanut mennä luokse. Kun olin lähellä, se meni maalimiehen luokse ja jäi haukkumaan metrin päähän. Toiselle maalimiehelle se meni mutkan kautta- juoksi ensin jälkiä pitkin alueen perukoille. Se epäröi taas ennen maalimiehelle menoa.
Seuraavaksi tehtiin huippuhelppo treeni. Mosku olikin jo lähdössä aivan normaali ja itsevarman oloinen. Se näki maalimiehet ennen treeniä, joten sekin helpotti. Kaikki kolme maalimiestä tehtiin haamuna, eli he juoksivat piiloon huutaen Moskua. Mosku säntäsi kaikkien luokse suoraa päätä eikä epäröinnistä ollut tietoakaan. Viimeinen treeni ennen joulutaukoa meni jo aivan normaalisti. Mosku lähti etsimään aivan into piukeena maalimiehiä, löysi kaikki helposti eikä arkaillut ollenkaan. Nyt otetaan varman päälle, eikä mennä vielä pimeätreeneihin. Useampikin kokenut ohjaaja on sanonut, että nuoren koiran kanssa ei kannata pitää kiirettä. Siitä syntyy helposti ongelmia, joita saa sitten ajan kanssa korjailla. Arkuutta on kuulema hyvin hankala saada pois. Asiaan on syytä suhtautua tosissaan etenkin sen takia koska Mosku on pihavahtikoira ja voi luonnostaan olla epäluuloinen vieraita kohtaan.

Milousta on moni sanonut, että se on ihan eri koira kuin alkusyksystä. Ehdin jo kerran hairahtua ajattelemaan että luovutan Miloun kanssa. Motivaation rakentamiseen meni kauan aikaa. Pitkän aikaa treenattiin niin että maalimies juoksi piiloon palloa näyttäen ja Milou säntäsi sen perään. Aluksi Milou ei edes leikkinyt maalimiesten kanssa. Se oli niin minussa ja Laurissa kiinni. Eka kehitysaskel oli, että se alkoi leikkiä maalimiesten kanssa. Sitten meistä tulikin inhottavia. koska otettiin aina pallo pois, ja maalimiehistä huippuhauskoja. Kokeiltiin välillä ruokapalkkaa, mutta se ei toiminut yhtään. Kerran syksyllä rakennuksella kokeiltiin sellaista, että eka maalimies juoksi piiloon. Milou meni perässä ja söi ruokapalkan. Seuraavat kaksi maalimiestä olivat valmiiksi piilossa. Milou ei aktiivisesti etsinyt heitä vaan ennemmin vahingossa osui luokse. Sitten tapahtui jotain yllättävää. Trimmasin Miloun ja siitä tuli hirveän ahne. Yhtäkkiä ruokapalkka toimikin täysin motivointina! Milou myös alkoi etsimään, siis oikeasti tekemään töitä. Jätettiin haamumaalimies kokonaan pois. Muutamat viime treenit ovat menneet hyvin niin, että maalimiehet ovat valmiiksi piiloissa, jotka ovat vielä aika helppoja. Yksissä treeneissä vikalla maalimiehellä oli pallo palkkana. Lihapullapalkka oli ollut niin törkeän hyvä, että Milou katsoi epäuskoisen pettyneenä palloa. Motivointi on siis kääntynyt ihan päälaelleen. Nyt pallo ei olekaan enää mitään! Viime treeneissä Milou lähti todella innokkaasti etsimään. Ekan maalimiehen jälkeen sen into jotenkin lopahti. En tiedä iskikö siihen epävarmuus vai mitä. Se pyöri meidän ympärillä, kävi juoksemassa puolilaiskasti lenkkiä, kunnes törmäsi hajuun ja lähti paikantamaan maalimiestä. Mutta pääasia tässä vaiheessa on, että se kuitenkin tekee töitä.

Jos kaikki menee putkeen, voi olla että yritämme suorittaa peruskokeen syksyllä ainakin Moskun kanssa. Tosin aikataulua täytyy harkita koska Mosku on niin nuori ja parhaillaan murrosiässä. Minä aion käydä keväällä etsintäkurssin ja päivitän ea1- kurssin.

Porokoira Ailu on löytänyt maalimiehen

Ihanaa Joulunaikaa ja vauhdikasta ensi vuotta!

Me korpitorpan tontut vietämme joulua vanhempiemme luona. Tänään olemme minun vanhempien kotona, jossa on 7,5- vuotias espanjanvesikoira Leevi. Leevi ei ole erityisen sosiaalinen perro, ja se pitääkin selvän hajuraon Moskuun. Se kuitenkin onneksi sietää Moskua samassa tilassa ja Mosku väistää Leeviä.

Kuvassa Leevi ja Milou viime jouluna. Nyt Miloulla on paljon lyhyempi turkki, mutta eipä näillä keleillä pitkää turkkia tarvitsekaan.

Joulun hiljentymisen jälkeen jatkamme pelastuskoira-, rallytoko- ja agilitytreenejä. Moskun kanssa täytyy myös treenata Turun tammikuun näyttelyyn. Miloun kanssa aloitimme juuri agilityn pelastuskoirayhdistyksen porukan kanssa. Ohjaaja kysyi ensimmäisellä kerralla ollaanko käyty ennen agilityssä koska Milou tajusi heti kontaktiesteen. Käytiin noin vuoden ajan agilityssä, mutta lopetettiin se jo reilu pari vuotta sitten. Aika hienoa että Milou muistaa juttuja sieltä!

Innolla odotan mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Jos kaikki menee hyvin, voi olla että suoritamme pelastuskoiratoiminnan peruskokeen syksyllä. Rallytokoa ja agilityä harrastetaan näillä näkymin ihan huvin vuoksi, siis ei kilpailla. Moskua aion viedä ehkä kahteen näyttelyyn Turun näyttelyn lisäksi. Ja onhan sekin mahdollista että aloitetaan vielä joku uusi harrastus.

Jättiläiskoira!

Olin viime viikolla metsätilakäynnillä Kuhmoisissa. Metsässä oli mukana aivan ihana jättiläiskoira! Olen niin tottunut Moskun kokoon, että se tuntuu normaalikoiralta. Milousta on tullut minikoira. Mutta siitäkin huolimatta tuo rontti oli VALTAVA! Arvatkaapa kuinka paljon tuo jättiläinen painaa! Vastaus on postauksen lopussa.

Rodun varmaan arvasittekin jo. Bernhardilainenhan tuo Velmu on. Se on 5- vuotias ja se tuli nykyiselle omistajalleen 1- vuotiaana. Aikaisempi omistaja ei ollut pärjännyt murrosikäisen jättiläisen kanssa kaupunkiasunnossa.. Itse asiassa Velmu on nykyisen omistajan kolmas kodinvaihtajabernhardilainen..

Velmulla on hyvin leveä rintakehä. Kuvassa se kuitenkin näyttää pienemmältä kuin on todellisuudessa

Velmulla on nykyään lokoisat oltavat maalla. Se vahtii taloa (varmasti hyvin uskottavasti) ja kulkee omistajansa mukana kaikkialle. Harva se päivä se pääsee kunnon metsäkävelylle. Se pysyttelee nätistä omistajan kintereillä metsässä.

Niin, se Velmun paino. Vuosi sitten punnituksessa se painoi miltei 90 kiloa! Tykkään bernhardilaisista paljon, mutta en kuitenkaan haluaisi sellaista. Se on liian iso koira pitkäkestoiseen liikuntaan ja harrastuksiin. Velmun omistaja sanoi, että niillä ei tahdo lonkat kestää. Kaksi aikaisempaa bernhardilaista hän on lopettanut ennen 10. ikävuotta koska niiltä on pettänyt lonkat. 

Yllättävä tulos spermatestissä

Olen niin toivonut että Milousta saataisiin pentuja! Sen isä on Espanjan tuonti, joten se toisi kaivattua uutta verta Suomen perrokantaan. Milou olisi kaikin puolin hyvä uros jalostuskäyttöön. Sen luonne on tasapainoinen ja hyvä, rakenne on hyvä ja se on ollut terve. Haluaisin myös itselleni Miloun pennun! Milou astuikin tänä vuonna kaksi narttua, mutta kummastakaan kerrasta ei pentuja tullut. En kuitenkaan ajatellut että Miloussa voisi olla jokin vialla. Toinen kasvattaja ehdotti spermatestiä. Mietin sitä pitkän aikaa, ja lopulta päädyin teettämään sen. 

Testi oli hankala järjestää, koska kunnon asiantuntemusta testin tekoon on tällä hetkellä vain Vantaalla ja paikalle tarvittiin juoksuinen narttu. Ihan viime hetkellä, testiä edeltävänä iltana saatiin järjestettyä narttu testiin. 

Milou talviturkissa viime talvena

Maanantaiaamuna hain nartun ja omistajan kyytiin ja ajoin Vantaalle. Testi meni sujuvasti, eli Milou oli todella kiinnostunut nartusta.. Eläinlääkäri sanoi, että ulkoisesti kaikki näyttää erittäin hyvältä.

MUTTA... Testissä selvisi heti, että siittiöitä oli vähän ja ne kaikki olivat kuolleet. Spermassa oli paljon tulehdusssoluja, jotka syövät siittiöitä. Tämän johdosta ultrattiin eturauhanen. Siellä näkyi hieman arpikudosta joka viittaa tulehdukseen. Ell epäilee että Miloulla olisi ollut virtsatietulehdus, joka olisi levinnyt eturauhaseen. Ei tosin olla huomattu että sillä olisi ollut mitään oireita. Ennen lähtöä otettiin vielä pissatesti, jonka tulokset sain eilen. Testissä ei näkynyt bakteerikasvua, joten antibioottikuuria ei aloitettu. Ell sanoi, että tulehdus on juuri saattanut mennä ohi.

On siis mahdollista, että tämä piilevä tulehdustila olisi ollut päällä jo astutusten aikaan, jonka takia ne eivät onnistuneet. Tai sitten siittiötuotannossa on ongelmia. Tai sekin on mahdollista, että kaikki on ollut ok, mutta astutukset eivät vain jostain muusta syystä onnistuneet. 

Eläinlääkäri suositteli testien perusteella viikon hormonihoitoa, joka voi ehkäistä eturauhasen tulehdustilaa. Spermatesti otetaan uudestaan reilun kuukauden päästä, jotta nähdään onko siellä vielä tulehdussoluja. Vaikka tulehdussolut olisivat jo kokonaan hävinneet, jalostuskäyttöä varten tulisi ottaa vielä kolmas spermatesti noin kolmen kuukauden kuluttua. 

Eli nyt ei auta muu kuin odottaa ja säästää rahaa..

Mosku Jyväskylän näyttelyssä 22.11

Olihan taas melkoinen kokemus tuo Jyväskylän näyttely. Se oli meille kummallekin äärettömän hyvä kokemus, mutta näyttelysuoritus oli varmasti kamalaa katsottavaa. No mutta, jostain se on lähdettävä liikkeelle.

Mosku tutkailee majapaikkaa

Hoffien kehä alkoi sunnuntaina jo yhdeksältä, joten päätin olla yötä Jyväskylän lähistöllä. Ei todellakaan tehnyt mieli lähteä ajamaan kuudelta aamulla.. Löysin huoneen maatilamatkailupaikasta Laukaasta, joka oli oikein kivan tuntuinen paikka. Ja se oli kaiken lisäksi ihan Peurungan lähellä, joten pääsin lauantai- iltana rentoutumaan kylpylään. Kylpylän ja lenkin jälkeen söin maittavan illallisen tunnelmallisessa navettaravintolassa maatilalla. Siihen se rentoutuminen loppuikin. Mosku oli huoneessa aluksi ihan innoissaan. Kunnes sinne pieneen aittarakennukseen tuli kaksi porukkaa koirineen. Joo, metsän keskellä kasvanut pihavahtikoira ei sitten ihan sulattanut sitä että samassa rakennuksessa on muita koiria ja vielä uroksia. Liikettä (= haukkumista) oli yhteentoista asti, joten aikaisin nukkumaan meno jäi haaveeksi. Hiljaisuuden laskeutuessa Moskukin hiljeni, mutta se ei rauhoittunut millään. Tuntui ettei se nukkunut yhtään koko yönä, liikuskeli vaan edestakaisin ja hyppi viereiseen sänkyyn. Itse nukuin katkonaisesti yhteensä pari tuntia. Kaiken huipuksi muut heräsivät jo viideltä! Olin aivan pökerryksissä väsymyksestä ja itkuisena mietin että jätän menemättä näyttelyyn. En ole kovin toimintakykyinen noin vähillä yöunilla. Yritin mennä suihkuun, mutta eipä se onnistunut. Mosku avasi sisäänpäin aukeavan oven jo ennen kuin pääsin suihkuun. Jouduin viemään Moskun autoon jotta pääsin edes vessaan! Hiljalleen heräilin ja kokosin itseäni ja pikaisen aamupalan jälkeen lähdin ajamaan Jyväskylään.

Mosku änki itsensä sängyn alle eikä päässyt sieltä pois 

Onneksi hallille tultaessa olin saanut kerättyä itseni jokseenkin hyvään kuosiin. Halli oli todella tilava eikä yleisöä vielä juurikaan ollut. Mosku oli aivan pää pyörällä hallin sisällä. Pikkuisella meni aluksi ihan häntä koipien väliin. Olin ennen kehään menoa sivummalla jossa ei juurikaan ollut koiria. Sain vähän innostettua ja rentoutettua Moskua.

Kehään meno jännitti taas paljon, vaikka nyt sentään jo tiedän paremmin miten homma toimii. Tein sen ratkaisevan virheen että en ottanut supernameja mukaan. Ajattelin että kuivatut kanaherkut toimisivat, mutta siinä jännityksessä ja hämmennyksessä Mosku ei meinannut edes syödä niitä! Olisi pitänyt ottaa lihapullia tai nakkeja. Mosku juoksi ihan siivosti. Tosin enpä itse sen tarkemmin ehtinyt katselemaan miltä sen ravi näytti. Itse olisin voinut ottaa pidempiä askelia ja pitää hihnaa alempana ja tiukempana jotta Mosku olisi pysynyt paremmin rinnalla.

Yksilöarvostelussa en saanut Moskua seisomaan nätisti. Se oli jotenkin löysä. Eikä se antanut korjata takajalkoja. Näyttelyyn harjoitellessa ilmeni uusi ongelma. Moskun takajalkojen tassut harittavat ulospäin seistessä (kts. kuva!). Eräs näyttelyharrastaja sanoi että se johtuisi kasvuvaiheesta ja korjaantunee viimeistään puolen vuoden päästä.  No sentään Mosku antoi hyvin kiltisti tuomarin tutkia itsensä, joka on jo iso plussa.

Jokseenkin kelvollinen asento

Saatiin sentään EH, ja oltiin neljänsiä. Junnu- uroksia oli viisi tai kuusi. Tärkein anti tästä näyttelystä oli kokemus ja tieto siitä mitä pitää treenata. Kehän jälkeen seurasin muita luokkia. Sain useita hyviä vinkkejä katsellessa muiden suorituksia. Kuten sen että hihna kannattaa pitää alhaalla ja kireällä.

Kotona Mosku sai synttärilahjansa. Ilmeestä näkyy että lahja oli mieleinen! Mosku täytti vuoden saman viikon perjantaina.

Ilmoittauduin Turun talvinäyttelyyn, jotta tulee treenattua. Toivon vaan että takajalkojen tassujen haritus menee sitä ennen ohi! Mielenkiintoista nähdä käyttäytyykö Mosku jo rennommin (ja minä itse :) ).

Olin taas yksin näyttelyssä, joten en saanut kuvia kehästä :(. Ensi näyttelyyn koitan saada miehen tai kaverin mukaan.